Älä riko linkkejä, eli pidä huolta että kävijä pääsee sille sivulle jolle kuvittelee pääsevänsä. Älä siis ohjaa häntä esim. mobiilipalvelun pääsivulle silloin, kun käyttäjä odottaa saavansa eteensä kirjaston yhteystiedot.
Seuraa mobiilikäyttöä, jotta voit kehittää mobiilipalveluita myös jatkossa.
Stephen Abramsvinkkaa loistavasta artikkelista, jossa esitellään kuuntelun kahdeksan tasoa. Millä tasolla teidän kirjastonne on?
1. Ei tavoitteita: kirjasto kuuntelee asiakasta, muttei käytä saamaansa informaatiota mihinkään.
2. Maineen seuranta: kirjasto seuraa sitä, missä ja miten siitä puhutaan.
3. Riskien ja mahdollisuuksien tunnistaminen: kirjasto osallistuu keskusteluun (myös verkossa) löytääkseen mahdolliset ongelmat ja tunnistaakseen erilaiset uudet mahdollisuudet.
4. Markkinoinnin tehostaminen: markkinoinnin tulosten seurannan lisäksi pyritään tunnistamaan asiakaskäyttäytymisen taustalla olevia syitä.
5. Asiakastyytyväisyyden mittaaminen: vuosittaisten kyselyjen lisäksi tosiaikaista vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa seurataan jatkuvasti ja suunntellusti.
6. Proaktiiviset asiakaskyselyt: kirjasto menee sinne, missä asiakas on ja kysyy, onko näillä mahdollisesti kysymyksiä tai ongelmia.
7. Asiakkaiden parempi ymmärtäminen: asiakasprofiileja täydennetään lisäämällä niihin sosiaalista informaatiota.
8. Yleinen proaktivisuus ja ennakointi: kirjasto tutkii keräämäänsä dataa ja ennakoi asiakkaiden tarpeita.
“.. opiskelijat ovat itsevarmoja ja teknisesti osaavia, kiireisiä ja haluttomia pyytämään apua.”
Näin todettiin amerikkalaisen Amesin kirjaston tutkimuksessa, jossa he selvittivät mm. sitä, miksi kirjaston neuvontapalveluita käytettiin kovin vähän.
Pääosa 1980-luvulla syntyneistä tai vanhemmista tutkijoista työskentelee toimistossa, laboratoriossa tai vastaavassa oman kodin sijaan.
Noin puolet vastaajista ovat saaneet koulutusta viite- ja lehtitietokantojen käytössä.
Varsin harva vastaajista oli saanut minkäänlaista ohjausta mm. verkosta löytyvän tutkimusdatan tai virtuaalisten tutkimusympäristöjen käytössä.
Vain pieni osa tutkijoista kertoi hyödyntävänsä uusia teknologioita (esim. web 2.0).
Pääosa tutkijoista etsi ennen kaikkea tekstipohjaista tietoa, usein jopa pelkkiä sekundäärilähteitä – ei suinkaan primäärilähteitä ja tutkimusdataa.
Kaikenikäiset tutkijat etsivät lähes kaiken tarvitsemansa tiedon joko Googlella tai Google Scholarilla.
University of Google, indeed. Mikähän mahtaa olla tilanne Suomessa? Veikkaan, ettei ero ole suuri – kaikesta kirjaston tutkijoille tarjoamasta tiedonhakinnan koulutuksesta huolimatta.
kuinka moni korkeakoulukirjastolainen tuntee web 2.0-maailmaa riittävän hyvin voidakseen osoittaa sen edut tutkimustyössä? Tai missä tahansa tiedonhankinnassa yleensä?
Valveutuneita yksilöitä onneksi löytyy, mutta pääosalle meistä taitaa web 2.0 tiedonlähteenä olla vielä varsin tuntematonta maaperää. Tässä(kin) meillä olisi opittavaa yleisistä kirjastoista.
Nyt saapi Amerikan maalla maksaa kirjaston sakot ruokatölkeillä. Siinäpä ideaa meillekin: ei kun keräämäään kaappeihin unohtuneet hernekeittotölkit ja maksamaan niillä kirjastoon kertyneet sakkomaksut myöhästymismaksut.
Vaikka juttu saattaa ensi alkuun tuntua vähän huvittavalta, kyse on varsin vakavasta asiasta. Chicagon suunnalla kirjastot ovat luoneet erityisen Food for Fines -päivän, jonka aikana kerätyt ruokatölkit lahjoitetaan Pelastusarmeijalle edelleen jaettavaksi. Hieno idea, joka sopisi myös lama-Suomeen.
Yksi uusimmista Googlen kehittämistä palveluista on Google Social Search, joka hakee paitsi yleisesti avoimesta verkosta, myös erityisesti oman verkostosi jäsenten tuotoksista. Oman sosiaalisen verkoston tuottamat jutut näkyvät erikseen tuloslistauksissa.
Näin verkon tulevaisuutta visio Googlen Eric Schmidt:
Suurin osa sisällöstä tulee olemaan kiinankielistä.
Tämän päivän nuoret osoittavat, miten verkko toimii viiden vuoden päästä: siirtyminen sovelluksesta toiseen on saumatonta.
Tietokoneet pystyvät huomattavasti parempaan kuin nyt.
Laajakaistan teho ylittää reilusti 100 megaa, eikä enää ole eroa siinä siirretäänkö kuvaa, ääntä tai dataa.
YouTube tulee olemaan merkittävä tulonlähde, jossa sisältö siirtyy videopainotteiseksi.
Reaaliaikainen informaatio (esim. Twitter, Facebook) on yhtä arvokasta kuin muukin, ja haluamme sen näkyvän myös hakutuloksissa.
Reaaliaikaisia palveluita on useita, Twitter ja Facebook eivät enää dominoi markkinoita.
Reaaliaikaisen tiedon indeksointi on jo nyt mahdollista, mutta miten sitä arvotetaan (ranking)?
Käyttäjien tuottaman sisällön vallatessa verkkoa myös tiedon käyttö muuttuu: perinteisen tiedon sijaan halutaan kuulla se, mitä muut asiasta ajattelevat. Siksi reaaliaikaisen tiedon rankkaus on entistä tärkeämpää.
Suomessa lähes jokaisella on ainakin yksi kännykkä, mutta siitä huolimatta kirjastojen mobiilipalveluilla on vain marginaalinen osuus palvelukokonaisuudesta. Muualla maailmassa puhutaan jo mobiileista tietopalveluista, joita mm. Ellyssa Kroski käsittelee erinomaisessa artikkelissaan.