Verkostouutiset lopettaa

Kolme vuotta olen levittänyt amk-kirjastolaisille infolukutaidon ja ennen kaikkea sosiaalisen median ilosanomaa. Näinä kolmena vuotena olen ilokseni huomannut selvää kehitystä amk-kirjastojen sosiaalisen median hyödyntämisessä, ja jaksan uskoa että kehitys jatkuu. Yhä useammalla amkkilaisella alkaa olla omakohtaista kokemusta web 2.0:n työkaluista, ja kokemuksen myötä työkalujen hyödyntäminen siirtyy myös amk-kirjastojen palveluihin ja IL-opetukseen. Mutta sosiaalinen media ei ole pääasia: vielä tärkeämpää on se asiakkaan ja kirjaston välinen vuorovaikutus, jonka sosiaalinen media mahdollistaa. Toivon, että meillä kaikilla on sekä halua että rohkeutta aidosti kuunnella asiakkaitamme. Erityisesti silloin kun heidän toiveensa kuulostavat utopistisilta. Jos haluamme säilyä hengissä on meidän kirjastoissa oltava valmiita rikkomaan vanhat ajatusmallimme. “Ei kuulu kirjaston toimenkuvaan”  -ajattelulla ei ole sijaa tulevaisuuden kirjastossa.

Näihin mahtipontisiin ;) ajatuksiin on hyvä lopettaa. Kiitos kuluneista vuosista! Verkostouutiset päättää tähän.

Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla

Sosiaalisesta mediasta on tullut todella suosittu. Facebook on yksi käytetyimmistä palveluista Suomessa. Perinteisen median asemaa on kyseenalaistettu, mikä aiheuttaa kysymyksiä:

• Kuinka paljon sosiaalista ja perinteistä mediaa kulutetaan?
• Mihin tarkoituksiin niitä käytetään?
• Miksi ihmiset haluavat tuottaa sisältöä verkkoon?
• Mitä pidetään luotettavana uutislähteenä?

VTT Janne Matikaisen tutkimuksessa pureuduttiin näihin kysymyksiin. Tutkimuksen kohteena oli perinteisen ja sosiaalisen median käyttö, käyttömotiivit sekä sisällön tuottamisen motiivit. Lisäksi tarkasteltiin luottamusta sosiaalisen ja perinteisen median sisältöjä kohtaan.

Tutkimus auttaa jäsentämään sosiaalisen median ilmiötä ja suhteuttamaan sen asemaa. Erityisen kiinnostavaa on se, aiheuttaako sosiaalinen media pysyviä muutoksia medioiden käytössä ja viestinnässä ylipäätään.

Janne Matikainen: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Helsingin yliopisto. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3/2009.

Web 2.0: kirjaston opas

Scottish Library and Information Council on julkaissut kaksi erinomaista opasta, joista on hyötyä ja iloa myös suomalaisille kirjastoille:

A Guide to Using Web 2.0 in Libraries

Improving Libraries for Learners

Antin kokemukset kirjaston asiakkaana – mitä voimme oppia?

 

Kuva: notsogoodphotopgraphy

Antti Pakarinen kirjoitti loistavan jutun asiakaskokemuksista kirjastoissa - niin loistavan, että se on synnyttänyt jopa keskustelua. Mikä Suomen kirjastoblogosfäärissä on erittäin harvinaista. Mutta pointsi on Antin juttu, johon kehotan kaikkia tutustumaan viimeistään nyt.

Hakulauseena kuva!

Uskomatonta mutta totta: nykyisin voi tietoa hakea jo pelkällä kuvallakin! Ota kameralla kuva kohteesta, syötä kuva hakupalveluun ja tuloksena saat kuvaamaasi kohteeseen liittyvää tietoa. Kohde voi olla tunnettu maamerkki, taideteos tai vaikkapa kirja.  Kuvallisen hakupalvelun mobiileihin tarjoaa Google Goggle, josta kerrotaan Telegraphissa 7.12.2009.

Kuva: Google

Joulurauhaa kaikille

Taideteos: James Downing (kuva: Kimbrough Library)

Vuoden 2010 verkkotrendit

Mashablen Pete Cashmore listaa ensi vuoden kymmenen tärkeintä verkkotrendiä:

1. Real-time web
2. Location-sharing services
3. Augmented reality
4. Content “curation”
5. Cloud computing
6. Internet TV and movies
7. Convergence
8. Social gaming
9. Mobile payments
10. Erosion of privacy

Petri Tonteri on ehtinyt pohdiskella asiaa kirjastolaisen näkökulmasta.

Kiitos: LIS Education 2.0 Project

Kirjastot ja web 2.0

Sosiaalisen median työkalut muuttavat yhä enenevässä määrin kirjastojen päivittäistä työtä. Erityisesti USAssa  kirjastot hyödyntävät tehokkaasti web 2.0-teknologian mahdollisuuksia kehittääkseen asiakkailleen entistä parempia palveluita. Kuten Brian McManus toteaa:

The implementation of these services have huge implications for how libraries now and in the future will stay relevant to their communities and how they will face the next generation of new information technology.

Vilkaise myös Cilipsin ohjetta A Guide to Using Web 2.0 in Libraries.

Kiitos: Sheila Webber

Pilkunviilausta

Täten julistan tämän vuoden ehdottomasti parhaaksi kevytpalaksi  Macen eilisen jutun Ei olla pilkunnussijoita ei. Erityisen sattuvaksi kevytpalan tekee sen ajoitus: samana päivänä kokoontuivat amk-kirjastojen luetteloijat Hämeenlinnassa.

Mitä aarteita sinun vessassasi lymyää?

Kuva: lloydi

Mistä sinun vessalukemisesi koostuu? Onko hyllyssäsi vanhoja Aku Ankan taskukirjoja, self-help kirjoja, vai luetko vessassa sanomalehteä?  Eräs brittiläinen herrasmies luki pytyllä istuessaan Darwinin Lajien syntyä. Arvatkaapas, yllättyikö hän kun sukulaiset tajusivat kyseisen niteen olevan kirjan ensimmäisestä painoksesta ja siten mittaamattoman arvokas. Onneksi kyseinen vessa oli vesi-sellainen, joten kirjan sivuja ei  tarvittu parempaan käyttöön :)

Nyt kannattaa vilkaista, mitä aarteita (iso)vanhempien vessasta löytyy!

Hakurobotit osana oppimisprosessia

Tutkijat ovat saaneet todistettua, jotta hakurobotteja käytetään lähinnä oman olemassaolevan tietämyksen tarkistamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että hakurobotit eivät  ensisijaisesti olekaan tiedonlähde, vaan osa oppimisprosessia.

Koko artikkeli on luettavissa Information Processing and Management -lehden marraskuun numerossa.

Mobiiliystävälliset kotisivut

Kuva: Bah Humbug

Igor Faletski vinkkaa, miten kirjastonkin kotisivuista saa tehtyä mobiiliystävällisemmät:

1. Suunnittele mobiililaitteille omat sivut.
2. Käytä oikean kokoisia kuvia: pieni näyttö vaatii pieniä kuvia.
3. Käytä sivustoilla automaattista mobiililaitteen tunnistusta.
4. Mieti navigointi uusiksi.
5. Tarjoa selkeä polku varsinaisille verkkosivuille.
6. Älä riko linkkejä, eli pidä huolta että kävijä pääsee sille sivulle jolle kuvittelee pääsevänsä. Älä siis ohjaa häntä esim. mobiilipalvelun pääsivulle silloin, kun käyttäjä odottaa saavansa eteensä kirjaston yhteystiedot.
7. Seuraa mobiilikäyttöä, jotta voit kehittää mobiilipalveluita myös jatkossa.

Kiitos vinkistä: Ellyssa

Luonnoton kirja

Katse tulevaisuuteen

Turkki, Teppo & asiantuntijaryhmä. Nykyaikaa etsimässä: Suomen digitaalinen tulevaisuus. Helsinki: Eva ja Taloustieto, 16.11.2009.

Kekki, Kirsti (toim.). Näkemyksiä tulevaisuuden kirjastomaisemista. Helsinki: Opetusministeriö, 2009.

Kuuntelun kahdeksan tasoa

Kuva: practicalowl

Stephen Abrams vinkkaa loistavasta artikkelista, jossa esitellään kuuntelun kahdeksan tasoa. Millä tasolla teidän kirjastonne on?

1. Ei tavoitteita: kirjasto kuuntelee asiakasta, muttei käytä saamaansa informaatiota mihinkään.

2. Maineen seuranta: kirjasto seuraa sitä, missä ja miten siitä puhutaan.

3. Riskien ja mahdollisuuksien tunnistaminen: kirjasto osallistuu keskusteluun (myös verkossa) löytääkseen mahdolliset ongelmat ja tunnistaakseen erilaiset uudet mahdollisuudet.

4. Markkinoinnin tehostaminen: markkinoinnin tulosten seurannan lisäksi pyritään tunnistamaan asiakaskäyttäytymisen taustalla olevia syitä.

5. Asiakastyytyväisyyden mittaaminen: vuosittaisten kyselyjen lisäksi  tosiaikaista vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa seurataan jatkuvasti ja suunntellusti.

6. Proaktiiviset asiakaskyselyt: kirjasto menee sinne, missä asiakas on ja kysyy, onko näillä mahdollisesti kysymyksiä tai ongelmia.

7. Asiakkaiden parempi ymmärtäminen: asiakasprofiileja täydennetään lisäämällä niihin sosiaalista informaatiota.

8. Yleinen proaktivisuus ja ennakointi: kirjasto tutkii keräämäänsä dataa ja ennakoi asiakkaiden tarpeita.

Opiskelijat kirjaston markkinointiin

“.. opiskelijat ovat itsevarmoja ja teknisesti osaavia, kiireisiä ja haluttomia pyytämään apua.”

Näin todettiin amerikkalaisen Amesin kirjaston tutkimuksessa, jossa he selvittivät mm. sitä, miksi kirjaston neuvontapalveluita käytettiin kovin vähän.

Tulokset eivät yllätä ainakaan korkeakoulukirjastojen väkeä, ja tuskin muitakaan. Mikä sen sijaan saattaa yllättää ovat ne tavat, joita  opiskelijat suosittelevat kirjastolle tilanteen muuttamiseksi.

Kiitos vinkistä: Kathy Dempsey

Kirjastoriimi

Riimittely jatkuu vielä; lue lisää!

Facebook muuttanut toimintaansa (?)

Jolie O’Dell vinkkaa, jotta Facebook on uudistanut yksityisyyspolitiikkaansa.

Google väitöskirjantekijöiden päätiedonlähde

Britanniassa on tutkittu 6500 väitöskirjantekijän tiedonhankintaa. Lokakuussa julkaistun väliraportin mukaan:

• Pääosa 1980-luvulla syntyneistä tai vanhemmista tutkijoista työskentelee toimistossa, laboratoriossa tai vastaavassa oman kodin sijaan.
• Noin puolet vastaajista ovat saaneet koulutusta viite- ja lehtitietokantojen käytössä.
• Varsin harva vastaajista oli saanut minkäänlaista ohjausta mm. verkosta löytyvän tutkimusdatan  tai virtuaalisten tutkimusympäristöjen käytössä.
• Vain pieni osa tutkijoista kertoi hyödyntävänsä uusia teknologioita (esim. web 2.0).
• Pääosa tutkijoista  etsi ennen kaikkea tekstipohjaista tietoa, usein jopa pelkkiä sekundäärilähteitä – ei suinkaan primäärilähteitä ja tutkimusdataa.
• Kaikenikäiset tutkijat etsivät lähes kaiken tarvitsemansa tiedon joko Googlella tai Google Scholarilla.

University of Google, indeed. Mikähän mahtaa olla tilanne Suomessa? Veikkaan, ettei ero ole suuri – kaikesta kirjaston tutkijoille tarjoamasta tiedonhakinnan koulutuksesta huolimatta.

Peter Godwin puolestaan kiinnitti huomiota siihen, miten vähän tutkijat hyödyntävät sosiaalista mediaa. Hänen mukaansa tässä olisi kirjastojen mahdollisuus osoittaa, miten web 2.0 voi parantaa tiedon löytymistä ja tehostaa ajan käyttöä. Ihana ajatus, mutta sekä Britannian että Suomen korkeakoulukirjastoja tuntevana mieleeni tulee väkisinkin kysymys:

kuinka moni korkeakoulukirjastolainen tuntee web 2.0-maailmaa riittävän hyvin voidakseen osoittaa sen edut tutkimustyössä? Tai missä tahansa tiedonhankinnassa yleensä?

Valveutuneita yksilöitä onneksi löytyy, mutta pääosalle meistä taitaa web 2.0 tiedonlähteenä olla vielä varsin tuntematonta maaperää. Tässä(kin) meillä olisi opittavaa yleisistä kirjastoista.

Hernekeitto käypää rahaa – kirjastossa

Nyt saapi Amerikan maalla maksaa kirjaston sakot ruokatölkeillä. Siinäpä ideaa meillekin: ei kun keräämäään kaappeihin unohtuneet hernekeittotölkit ja maksamaan niillä kirjastoon kertyneet sakkomaksut myöhästymismaksut.

Vaikka juttu saattaa ensi alkuun tuntua vähän huvittavalta, kyse on varsin vakavasta asiasta.  Chicagon suunnalla kirjastot ovat luoneet erityisen Food for Fines -päivän, jonka aikana kerätyt ruokatölkit lahjoitetaan Pelastusarmeijalle edelleen jaettavaksi. Hieno idea, joka sopisi myös lama-Suomeen.

Lue koko juttu Courier News -lehdestä.